maanantai 27. toukokuuta 2013

1 year of silence!

Vuosi menny niin että soi... ei ole ollu oikeen mitään motivaatiota kirjotella mistään, ku tullu tehtyä töitä melkeen 24/7.

Vuoteen on mahtunu kyllä paljon. Uusia ystäviä, katkenneita ystävyys suhteita, muutto, uus duuni, tulevaisuuden suunnitelmia ja menneen unohtamista. On itketty, naurettu, juhlittu ja vietetty monen monta laiskaa vapaapäivää kotona. Talvi oli pitkä ja kylmä, tuntu ettei se lopu koskaan. Onneks kesä on nyt alkamassa ja tästä kesästä tulee huikein ikinä.

Kesäkuu menee vielä rauhallisesti ja töissä suurimmaks osaks, mutta 28. kesäkuuta alkaa mun kesäloma <3 28.kesäkuuta meillä on kattoterassi bileet. Yks suomalainen kaveri on nyt asunu viimiset 4 kuukautta yhdessä super hienossa huoneisto hotellissa ja on nyt muuttamassa 1.7 pois sieltä, omaan yksiöön. Tottakai meijän täytyy juhlistaa sitä ja sanoa heipat sille luksukselle. 29.päivä on Oslon Gay pride kulkue ja luonnollisesti kun homobaarissa olen töissä niin meidän baari täytyy olla kulkueessa edustettuna ja mennään työporukan voimin sitte sinne. Siinä jää sunnuntai ainooks lepopäiväksi, kun maanantaina Team Finerica (Finland-America) lähtee huimiin seikkailuihin junalla Ruotsin läpi Tukholmaan ja Tukholmasta laivalla Turkuun <3
Suomesta kun viikon reissulta selvitään takas, niin heti seuraavana viikonloppuna tuleekin jo kaveri Suomesta kylään viikonlopuksi. Ei tule tylsää hetkeä olemaan.

Laitan tähän nyt muutaman kuvan mulle tärkeistä ihmisistä <3 ja jotain muuta hömppää... jatkossa lupaan tsempata ja kirjottaa useammin :)
Uus kesätukka <3

TuCCaraCCaus

Angel <3 my girl

Miguelin kanssa ei ole tylsää käydä shoppailemassa

Näissä näkoaloissa, tällä katolla, tasan kuukauden päästä <3  tosin tämän kuvan oon ottanu jo maaliskuussa.

Angel

Tein Miguelille skunkki tukan

Keisäistä merimaisemaa Aker bryggeltä

Kesän ekat auringon otot

Kyä Suomalainen mies on vaan komia :D Iivi <3

Maailman Ihanin Iivi <3 Maailman pölöin Peppi <3 ja Maailman paras kämppis Thomas <3

Tää on vanha, viime talvelta. Miguel tuli mua härnäämään töihin.  Taustalla rakkain kollega Rado.

ei lisättävää

Relativt fantastisk <3 Paita sen jo sanoo. Stian on ihana <3

Jos menee työpaikalle vapaailtana kännissä ja on halipula ni kyllä mun pojat fiksaa <3

Angel ja Miguel, sivistyneesti viinillä Miguelin parvekkeella.

Miguel halus leikkiä tekoverellä ja teki meistä vampyyreja :D





keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Are you a Belieber?

Voi pyhä jysäys... piti eilen käydä hoitamassa asioita keskustassa ja käydä moikkaamassa Suomi poikia Karl Johanin Egonissa päivällä, jäipä käymättä. Mulla ei ollu eilen vielä mitään hajua siitä mitä täällä on menossa kun kävelin kaikessa rauhassa Jukka Poikaa mp3 soittimesta fiilistellen keskustaa kohti. Kun pääsin kuninkaan linnan puistosta Karl Johanille, multa loksahti kirjaimellisesti suu auki. Kiljuvia hysteerisiä teinejä parveili Grand Hotellin edessä ja pitkin Karl Johania. Seisoin varmaan 15 minuuttia tuijottamassa aivot raksuttaen että What the...? Pääsin kuitenkin luikkimaan sen hysteerisen kiljuvan massan ohi ja siinä tajusin että jokaisella lukee Justin Bieber jossain kohtaa kehoa. Eli siis Justin Bieber mitä ilmeisimmin on sitten täällä :D

Illalla sitte VG:stä luin että kyllä, tottahan tuo. Paitsi että tyttöraukat parveilivat aivan väärän hotellin edustalla. Vähän tuli sääli.
Tänään olin jo ehtiny unohtamaan koko Bieberin kun lähdin kämppiksen kanssa samaa matkaa keskustaan kun se meni töihin. Piti mennä verotoimistossa käymään. Ja APUA, se sama hyvteerinen ja kiljuva massa parveili tänään Oslo S:llä. Kävin verotoimistossa ja takas tullessa se ihmismäärä oli vaan lisääntyny. Jäin sitte mielenkiinnosta sivummalle seuraamaan hetkeks. Voi tyttöraukkoja kun ei ne meinannu nahoissaan pysyä kun jotain ihan tuntemattomia ihmisiä kävi vilkuttelemassa Grand Central Hotellin ikkunoista Bieber juliste kädessä :DDD ai että mua hymyilytti. Miks ei itekkin vois olla vielä teini ja uskoo siihen ikuiseen rakkauteen ja avioliittoon Nick Carterin kanssa :D

No mutta, se siitä. Mun räkätauti on historiaa, vähän vielä yskittää mut oon hengissä kuitenki. Ja tänään on taas viikon paras päivä kun saa upota Proteuksen soundien mukana Dark Siden maailmaan taas kahdeks tunniks. Se on mun Justin Bieber. En kyllä Harrin takia koskaan ulkona öitäni viettäis keikkaa oottamassa, ei pahalla :D

Hitto mun kirjotukset on tylsiä, tai sitte mun elämä on tylsä :D tiedä siitä sitte. Tää jatkaa nyt vielä hiukan lukemista ennen mun viikon kohokohtaa <3

Jatkakaa!

Peace
-P

maanantai 21. toukokuuta 2012

I'm still standing

Olipas rankkaakin rankempi viikonloppu. Olen itkeny varmaan vuoden verran kyyneleitä muutamassa päivässä. Mutta Suomessa kaikki on toistaiseksi hyvin <3 Rakkaan T:n tulehdusarvoton saatu laskuun kuin ihmeen kaupalla, nyt vaan odotetaan kolmea leikkausta lisää. Pidetään kaikki peukkuja että ne onnistuis, eikä poika olis liian heikossa kunnossa nukutusta varten. No, nukutus on aina melkonen riski varsinkin tällaisissa tilanteissa kun on sydän jo kerran pysähtynyt ja suonet pumpattu viikkojen aikana täyteen ties mitä lääkkeitä. Voi minun pientä <3

No, iloisempia asioita. 17. toukokuuta, Norjan kansallispäivä, VOI PYHÄ JYSÄYS! Kyllä mulle kerrottiin että sillon on koko kaupunki täynnä väkeä ja juhlioita riittää, mutta silti se väenpaljous yllätti mut TÄYSIN. Ihmisiä oli ihan joka paikassa mihin vaan katsoi. Mä en ollut sattuneesta syystä yhtään juhlatuulella ja päätinkin etten poistuisi kotoa koko päivänä, mutta puolen päivän aikaan soittaa kämppis sen duunipaikalta että, niiltä puuttuu keittiöstä väkeä, tule nyt kiltti rakas auttaman. Sovittiin että menen viideksi. Egon, joka sijaitsee keskellä Karl Johania oli melkoisen seikkailun takana. Ajattelin että kyllä mulle tunti riittää helposti tuon matkan kävelemiseen (normaalisti tuo matka taittuu n.15 minuutissa). Halusin lähteä ajoissa että ehdin nähdä hiukan juhlahumua. MUN MATKAAN MENI PUOLITOISTA TUNTIA! Eli siis myöhästyin!  Ihan hullua!  Ja sitä kaaoksen määrää mikä siellä keittiössä vallitsi kun sinne asti pääsin. Kaikki hääräs kiireessä ja äkäsenä ympäri ämpäri, mielessä kävi jo heittää u-käännös ja juosta henkeni edestä! Kuitenkin jäin. Kaveria autetaan aina mäessä eiks je? Ja kuitenkin, olihan se mullekkin hyvä niin pääsin ajattelemaan muita asioita.

En ole elämässäni nähnyt niin monta ruoka-annosta kun sen illan aikana. Enkä hetkeen haluakkaan nähdä ainuttakaan Quesadillaa tai Tapas lautasta, niitä kun tuli muutama sataa rakennettua. Ilta kuuden ja 12 välillä en ehtinyt kertaakaan edes kissaa sanoa kun sai painaa kieli keskellä suuta, niin nopeasti kun vaan suinkin kykeni ettei asiakkaat joutuneet odottamaan ruokiaan kauaa.

Perjantai illan olin vielä auttamassa, ja lauantaina olikin Eonin miehitys taas täysi lukuinen niin sain heittää jalat ylös ja pysähtyä miettimään, miten paljon arvostankaan noita kokkeja kun ne jaksaa lähes joka viikonloppu tuota samaa rumbaa. Mä olin kahden päivän jälkeen niin väsynyt että nukuin melkeen 14 tuntia yhteen soittoon.

Nii.. ja jääkiekko, eipä päästy mitaleille tänä vuonna, mutta ihan pakko on myöntää että voitto meni ylivoimaisesti parhaalle joukkueelle. Venäjä oli ihan lyömätön tävä vuonna ja ansaitsivat voittonsa kyllä! Ja kun tärkeintähän ei ole kuitenkaan voitto, vaan se että Ruotsi oli tänäKIN vuonna huonompi x)

Ja jääkiekosta ihan vähän euroviisu juttuihin. Ehkä eka kerta mun elämässä kun missään lajissa toivon Ruotsille mitään hyvää, mutta se Ruotsin euroviisubiisi on ihan KÄSITTÄMÄTTÖMÄN kova! Voisin kuunnella sitä kyllästymättä päättymättömällä repeatilla! Tai niinhän sitä on jo tässä viikkoja kuunneltu, siitä lähtien kun se biisi julkisuuteen tuli. Laitan vielä sen tuohon loppuun, niin saa kaikki fiilistellä!




Ei kai mulla tällä kertaa muuta! Don't worry, be a little pöpi <3

PEACE

- P

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Rip out the wings of a butterfly...

Tänään tuli Suomesta ihan kamala viesti rakkaalta ystävältä ja mun maailma romahti täysin. Viesti meni näin:

"Rakas muru pieni joudun kertomaan huonoja uutisia. Oon sairaalassa vaihteeks tän saman jalan kans mikä meni sillon joulukuun lopussa ja nyt oon tosi huonossa kunnossa, tulehdusarvot on 1287 ollu jo 2 viikkoa ja toi jalka on leikattu jo 7 kertaa. Se haava ei umpeudu ja nyt on reidestä sääreen avohaava. Siinä on joku tosi harvinainen bakteri mihin ei antibiootit meinaa purra. Välillä väkisinkin itkettää kun tulee lääkärit kierrolle ja sanoo et ei oo tippunu arvot. Nyt saan kaikkein kovinta antibioottia mitä löytyy. Nyt ne miettii että laittais 2 tai 3 antibioottia menemään yhtä aikaa, mutta siinä on riski ettei mun sydän enää kestä. Tule kotiin, tarvitsen sua nyt. Haluan nähdä sut jos tässä nyt käy huonosti ja katselen sua seuraavaks tähtösistä."


Oon nyt itkeny 4 tuntia ja tuntuu jotenki, että tän täytyy vaan olla pahaa unta. Eihän mun T:lle mitään voi käydä, se on supermies, se on selvinny niin monesta. Mä en vaan kestä enää yhtään menetystä, en yhden yhtä. Multa on jo viety tarpeeks. Äiti, isä, sisko, kavereita niin monta ettei enää molempien käsien sormet riitä. Loppuvuodesta juuri lähti 2 enoa ja serkku. Mä en vaan oikeesti pysty sanomaan hyvästi kenellekkään, mä en tahdo. 


Mulla ei oo rahaa lähtee suomeen, eikä mulla ole mitään pienintä mahdollisuuttakaan just nyt. Mut mitä jos sitte elokuussa on jo liian myöhästä? Mä hajoon, oon ihan palasina. Ei näin voi käydä taas, nimenomaan TAAS! 
Tuntuu että tuun hulluks, alan kohta pelkäämään ihan hysteerisesti jokaisen mun ystävän, kaverin ja tutun puolesta. Pelkästään sen jälkeen kun muutin Norjaan, on mun lähipiiristä kuollu 4 ihmistä ja nyt yks rakkaimmista taistelee hengestään. Eikö mikään riitä? 


Sanotaan että vastoinkäymiset vahvistaa, en voi kyllä sanoo samaa omalla kohdalla. Miten v***ssa musta tulis vahvempi sillä et tasasin väliajoin taistelen yli jonkun rakkaan ihmisen kuolemasta. 


T,mä tiedän että sä luet tätä. Niinku sanoin jo sulle, sä oot vahva, sä oot selvinny niin monesta. Sun aika ei ole vielä. Mä rakastan sua NIIN paljon ja sä kyllä tiedät sen. Vaikken nyt voikkaan olla fyysisesti läsnä, niin mun ajatukset on sun luona ihan koko ajan. Mä teen kaikkeni et saan rahat kasaan ja pääsen sun luo. Kyllä me tästä selvitään, täytyy vaan jaksaa luottaa <3 Mä ottaisin puolet sun kivuista ihan heti jos vaan voisin. Sä oot mun veljeni leijonamieli, rohkein kaikista, vahvin kaikista, RAKKAIN kaikista! Mä pyydän, pysy vahvana ja taistele. Ilman sua, ei oo mua <3 Olet rakas <3


Peace!

-P



perjantai 4. toukokuuta 2012

Poika pysyy Suomessa!

Tätä mä olen odottanu taas koko vuoden. Lätkän MM kisat on täällä taas <3 Ja niinkun Klamydian biisikin kertoo  Poika pysyy Suomessa , eikä sitä kukaan ole viemässä mihinkään. Mut en hehkuta siitä sen enempää, VIELÄ :D

Pari viimistä päivää on ollu ihan mielettömän ihana ilma. Keskiviikkona kävin parin tunnin lenkillä ja törmäsin Color Linen satamassa tuttuun "kaveriin". Siellä oli rannassa lähtövalmiina Color Linen laiva Color Magic. Nousi pienen pieni hymy huulille kun siitä on jo vuosia kun viimeks sen laivan olen nähnyt. Suomessa asuessa olin tosiaan Turun telakalla kyseistä paattia rakentamassa :) Samoin Color Magicin kaksonen Color Fantacy on saanut kokea mun käden kosketuksen telakka vaiheessa. Pitänee joku kerta mennä jommalla kummalla risteilemään, niin pääsee verestämään hyttikäytäville muistoja :D Color Magicin rakennusvaiheessa mua tosiaan se hitsauskärpänen puri ja suoritin hitsaajan perustutkinnon telakan omassa teollisuus oppilaitoksessa.

Siinähän tuo hyvin näyttää pinnalla pysyvän edelleen :)

Kävelin sitte koko vene sataman läpi kun oli niin ihana auringonpaiste ja meren tuoksu tuulahteli nenään. En kyllä maisemistakaan valita, tuli ihan mieleen Naantalin venernta isommassa mittakaavassa jotenkin.






Anteeksi vaan kuvien huono laatu, joudun toistaiseksi turvautumaan kännykän kameraan kun järkkärin laturi unohtu viime reissulla Suomeen. Nyt ei kyllä pää tuota tekstiäkään kun ajatukset on jo illassa ja Suomi - Valkovenäjä pelissä. Jospa vaan suosiolla jätän tämän tähän ja poistun takavasemmalle kaivamaan Suomi paitaa kaapista illan peliä varten.

Pidetään Suomalaiset lippu korkeella ja uskotan meijän Suomileijoniin <3

TAAS ÄRJYY LEIJONA, TAAS KARJUU LEIJONA, POIKA TAHTOO PYSYÄ KOTONA SUOMESSA!!!!



On se vaan niin hyvä!

PEACE!

-P

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Hiljaisuus...

On menny tovi että oon päässy kirjottamaan tänne kun multa hajos kone. Kärähti kovalevy ja multa hävis ihan kaikki, kuvat, videot, musiikki, elokuvat, sarjat... äh... Syö muuten miestä isosti. Pitäis aina muistaa tehdä varmuuskopioita mutta eih. Nyt sitte on oikeen vaan kiva kun kone tuli korjauksesta ja tää on Norjaks, enkä saa kieltä vaihdettua jostain syystä. ARGH!

No mutta asiaan. Tää viikko on ollu ihan parhautta. Tiistaina sain ihanan ystävän kylään kahdeks päiväks. Aika meni ku siivillä ku höpöiltiin kaatosateessa pitkin Oslon katuja. Ei muuten edes se sade haitannu. Tiistaina ihan ensimmäisenä mentiin Max:iin syömään Frisco burgerit kun pojalla oli ollu niin kova ikävä Maxin ruokaa. Tuntu maistuvan. Sen jälkeen ehdittiin nauttia muutama tunti lämpimästä auringosta oluen kera. Se oli taas niitä täydellisiä hetkiä ihmisen elämässä. Oli vaan aurinko ja me ja muu maailma hävis hetkeks. Rakastan sitä poikaa <3 Yks parhaista ystävistä tämän pallon päällä. Ja ollaan toisillemme olemassa aina vaikka se nyt muuttikin takas kotiin Sveitsiin.

No.. tiistai illalla halutti sitten vaihtaa vähän vapaalle ja niinhän me sitte tehtiin. J halus päästä käymään Oslon jääbaarissa, ja kun en mäkään ollu siellä koskaan käyny niin pitihän se käydä katsastamassa. Aikamoinen kokemus :) Ei sit pysty sanoin kuvailemaan, se täytyy itse kokea.
J siinä jää piruna <3 
                                                         
Koitin tossa samalla kuvata videota sieltä, siksi toi puhelin tossa. Eikä pitäny pokkakaan kun joku ukko kaatu tossa meijän kameran takana oikeen komiasti x)




 Olihan siellä kuitenkin ihan mielettömän upean näköstä kyllä.
Saatiin ihan oma yksityinen nurkkapöytä :)
                           
                                               

Suosittelen kyllä ihan tosi lämpimästi jokaista Oslossa vierailevaa käymään tuolla. Ja jos oikein ymmärsin niin siellä vaihtuu nuo jääveistokset aina tietyin väliajoin.

Keskiviikko menikin sitten kotona löhötessä ja leffaa katsoessa ja J:n näyttäessä kuvia pohjois Norjasta missä oli töissä koko talven. J veti koiravaljakko ajeluita turisteille Villmarks senterissä Tromsøssä.  Ihania maisemia, kauniita koiria. Ens talvena on pakko päästä käymään kun J tulee taas talveks töihin sinne. Keskiviikko kulu ihan liian nopeesti vaikka ei tehtykkään muuta kun löhöttiin sohvalla ja juteltiin ja suunniteltiin meijän elokuun road trippiä Suomeen. J ei ole koskaan käyny Suomessa ja haluaa mut mukaan oppaaksi :D Musta tulee ihan paras opas kun onnistun eksymään omassa kotikylässäkin. Hyvä siitä tulee. 


Tostai aamuna herättiin ihan hulluan aikasin ku oltiin sovittu että laitetaan kellot soimaan niin meillä on aikaa sitten vielä vaihtaa viimiset juorut ja elokuun suunnitelmat ennen kun mun täytyy saattaa J lentokenttä junaan. 


MÄ VIHAAN sanoa heippa! Ja taas tuttuun tapaan itkin ku pikkulapsi ku J hyppäs junaan. Tulee ikävä tai no, mulla on jo! Olen vaan niin onnellinen että oon saanu koskaan tutustua niin hienoon ihmiseen ku J. Ei semmosia ystäviä joka nurkalla odota. Parhautta <3 


Tänään sitte onkin taas jo pitäny palata normi arkeen. Viikonlopun löhöän vaan himassa tehden, en mitään! 


 No mutta näihin kuviin, näihin tunnelmiin. 


Love your life, I do <3


Peace


-P

torstai 5. huhtikuuta 2012

Happy and free to be me

Noniin... tulihan se hetki että ehdin istumaan alas ja kirjottamaan jotain. Ollu ihan super hulabaloota tässä viime päivät. Töitä ja asunnon metsästämistä ja työhaastatteluja. Mun on pakko löytää uus duuni ja äkkiä, en kestä kun tuolla tämän hetkisellä raksalla kaikki vaan hidastelee ja ihmettelee ja se vaikuttaa muhun siten ettei mulle tule uutta hitsattavaa kun asentajat ei hoida hommiaan. Hermot ihan loppu siihen istuskeluun.

Se lämmin kevät hävis kanssa hetkellisesti johonkin. On ollu ihan aurinkoista, mut silti melko kylmää. Tosin se ei ole juurikaan mua haitannu kun olen painellu pää kolmantena jalkana joka paikkaan.

Viime viikolla sain ihanan puhelun Suomesta ja ehkä saan kesällä vieraita tänne juhlimaan rakkaan ystävän T:n synttäreitä <3 Maltan tuskin odottaa. Sitäkään tyttöä en ole nähny yli vuoteen, IKÄVÄ! Jotenkin tänne muuton jälkeen on kaikki ystävyys suhteet alkanu tuntua entistäkin tärkeämmältä ja arvokkaammalta, koska nyt ihan oikeasti joutuu suunnittelemaan ja aikatauluttamaan kaikki menemiset ja näkemiset kun Suomessa käy. Ennen kun  homma toimi sillä periaatteella et sitä vaan soitti että "keitä kahvia, mää oon tulossa ny sinne".  Tosin vois kai sitä vieläki soittaa, mutta silleen että "Läheppä ajaa Helsinkiin, mun kone lähtee tunnin päästä. Mä tuun ny teille kylään" :D Mä luulen ettei moni innostuis :D

Hitto kun oon koko viikon miettiny aina ku on jotain tapahtunu että "tästä täytyykin muistaa kirjottaa" ja nyt kun istun tässä kone sylissä niin tuntuu ettei mitään mainitsemisen arvosta ole tapahtunu. Mä taidan ottaa tupakin mittaisen tauon tähän kirjottamiseen niin jos se sanainen arkku vaikka aukeais vielä...

Linkitän tähän väliin yhden ihan loisto biisin Black Light Disciplineltä (suomalainen industrial bändi). Ne on tehny coverin tuosta Laura Braniganin Self Control biisistä. Voisin väittää tämän jopa olevan parempi  kuin alkuperäinen, tai ehkä se johtuu siitä että alkuperäinen on niin loppuun soitettu.


Jos vaan tuon tapaisesta musiikista tykkää niin suosittelen lämpimästi kuuntelemaan enemmänkin kyseistä pumppua :) Itsellä tuo musiikkimaku heittelee suomi reggaesta rankempaan rokkiin, mut joku tossa biisissä kolahti :)

Tosiaan... eka pääsiäinen Oslossa ja tää kaupunki muistuttaa aave kaupunkia. Kaikki paikat on kiinni ja kaupunki ihan tyhjä. Ainut mitä vastaan tulee on pitkätukka hevareita kun täällä on nyt perjantaihin vai lauantaihin kestävät Inferno metalli festarit menossa. Ja tietysti sitten meitä "ulkomaalaisia", mutta lähes järjestäen kaikki Norjalaiset on lähteny pääsiäisen viettoon muualle. Työkaverini sanoin "ne on menny vuonoille maalaamaan munia".

Käytiin me eilen mun kämppiksen kanssa syömässä ja muutamalla oluella kun se pääsi töistä. Kaikille Osloss asuville ja täällä kyläileville tahdon kyllä suositella todella lämpimästi Panimoravintola Amundsenia. Aivan loistavaa ruokaa ja vielä todella kohtuu hintaista! Ruoka oli niin hyvää että melkeen teki mieli nuolla lautanen syömisen jälkeen että kaikki olis tullu talteen. Mä söin meriahventa olut kastikkeella. Ai että ku pelkkä ajatuskin siitä saa kuolaamaan.

Kai tässä tuli nyt taas joristua tarpeeksi ihan päätöntä sontaa. Ainakaan nyt ei tule mieleen enää muuta. Paitsi hei joo... Rakas möhömahainen (raskaana oleva) ystäväni S siellä kaukana Suomessa, PALJON ONNEA <3

Pitäkää hullut Suomi pystyssä ja pidetään me lippu korkeella täällä! Hauskaa ja munarikasta pääsiäistä kaikille!

PEACE

-P