The spring in me...

Ihana kevät. En voinu ku hymyillä ku kävelin töistä kotiin. Oli pakko kävellä hiukan kiertotietä kun en malttanu tulla suoraan kotiin ja sisälle nuutumaan. Mä rakastan kevättä. On ihanaa kun talven jälkeen ihmiset alkaa taas hymyillä ja näyttää paljon elävämmiltä ja onnellisemmilta. Mäkin oon kai onnellinen, ehkä sitä nää perhoset mun mahassa yrittää kertoa, tai sitte olen ihastunu ;) No ihan miten vaan ni mulla on kuitenki hyvä olo <3

Edes tämä päivä töissä ei saanu mun mieltä matalaks. Tosiaan aamu yhdeksästä yli yhteen toista olin jumissa mun MAAILMAN ärsyttävimmän työkaverin kanssa raksahississä rakennuksen ulkoseinällä 7 ja 8 kerrosken välissä. Oli aika ankeeta ku siihen aikaan ei vielä aurinkokaan paistanu ja mikä kamalinta, multa hajos sytkäri enkä saanu tupakkaan tulta. Kun se hissi saatiin toimimaan, olin jo niin ärsyyntyny että kannoin mun hitsauskoneen seuraavan projektin ääreen ja soitin pomolle et lähden kotiin, meni hermot! Onneks mulla on maailman paras pomo.

Tänään on muutenki kiva päivä, menen kolmelta tatskattvaksi. Vihdoin saan viimisenkin perheen jäsenen ikuistettua selkään :) Äiti ja Isi molemmat löytyy olkapäistä, mun omat tähdet mun taivaalla. Ja niille jotka ei mua henk. koht tunne, niin mun koko perhe on kuollut. No mutta siis siihen tatuointiin. Se tulee mun siskolle, joka kuoli 3 vuotiaana aivokasvaimeen. Surukseni en koskan Marikaa saanu tuntea, mutta tähtenä sekin pieni tyttö mun taivaalla tuikkii. Päädyin sellaseen lopputulokseen että ku Äitillä ja Isillä on molemmilla oma tähti selässä missä lukee Mom ja Dad, niin Marikalle tulee oma pieni tähtisumu ja sinne keskelle teksti "Starchild". Laitan tännekkin kuvaa sitten kun se on parantunu kokonaan.

Taas alotin tän kirjottamisen niin huonoon aikaan ettei ehdi oikeen aajatuksella keskittyä, kun täytyy painua suihkuun ja alkaa tekemään lähtöä ku ajattelin ehtiä hakemaan jotai ruokaa ennen kun sinne tatskastudiolle marssin.

No palataan asiaan. Haistelkaa, maistelkaa, rakastakaa kevättä ja toisianne <3 Niin mä ainakin teen <3

-P

Every day I'm strugglin...

Halusin alottaa kirjottamaan blogia, koska toisinaan ei vaan ole ketään kelle avautua, tai kelle edes haluais avautua. Oon nyt asunu täällä viimevuoden elokuusta, mulla on hyvä duuni, ihania uusia ystäviä, eli kaiken pitäis olla hyvin. Mun päässä asiat vaan aina tuntuu jotenki niin monimutkasen paskoilta. Mun paras ystävä täällä sano et se on ihan normaalia ensimmäisen vuoden aikana, mutta tiedä siitä sitten. Tuntuu etten ole mun elämän varrela koskaan osannut olla oikeesti onnellinen yhtään mistään.

Ulkona on ihan super ihanan keväinen ilma ja mun tekis mieli lähtee kaupungille fiilistelemään, mut mua laiskottaa liikaa lähteäkseni edes kauppaan. Mä odotan kesää ihan hirveesti, en tiedä mitä mä tältä kesältä odotan, mutta se jokin mitä mä odotan, ni se saa mut nyt jo hymyilemään vaikken edes tiedä mikä se on :)
No ainakin odotan toukokuista Suomen retkeä jo malttamattomasti. Mulla on ihan hirveä ikävä mun ystäviä Suomessa <3

Kauheen hankala vaan alkaa kirjottaa yhtäkkiä ihan puun takaa. No.. kaippa sekin alka luonnistumaan ajallaan :) Ja kunhan opin käyttää tätä koko juttua eka kunnolla että saan säädettyä tästä mun näköisen. No, kaikki aikanaan :)

Tän hetken ehdoton rakkausbiisi <3 Oon kuunnellu sen ainakin tuhat ja yks kertaa repeatilla kun en vaan pysty kyllästymään. Suosittelen lämmöllä kuuntelemaan :)

Anteeks kovasti kirjotusvirheistä, mun näppis vaan ei tykkää toimia kunnolla ja pari kirjain nappulaa puuttuu kokonaan xD Sen kanssa on vaan pakko elää.

Oslo kiittää ja kuittaa tällä erää!

-P