I'm still standing

Olipas rankkaakin rankempi viikonloppu. Olen itkeny varmaan vuoden verran kyyneleitä muutamassa päivässä. Mutta Suomessa kaikki on toistaiseksi hyvin <3 Rakkaan T:n tulehdusarvoton saatu laskuun kuin ihmeen kaupalla, nyt vaan odotetaan kolmea leikkausta lisää. Pidetään kaikki peukkuja että ne onnistuis, eikä poika olis liian heikossa kunnossa nukutusta varten. No, nukutus on aina melkonen riski varsinkin tällaisissa tilanteissa kun on sydän jo kerran pysähtynyt ja suonet pumpattu viikkojen aikana täyteen ties mitä lääkkeitä. Voi minun pientä <3

No, iloisempia asioita. 17. toukokuuta, Norjan kansallispäivä, VOI PYHÄ JYSÄYS! Kyllä mulle kerrottiin että sillon on koko kaupunki täynnä väkeä ja juhlioita riittää, mutta silti se väenpaljous yllätti mut TÄYSIN. Ihmisiä oli ihan joka paikassa mihin vaan katsoi. Mä en ollut sattuneesta syystä yhtään juhlatuulella ja päätinkin etten poistuisi kotoa koko päivänä, mutta puolen päivän aikaan soittaa kämppis sen duunipaikalta että, niiltä puuttuu keittiöstä väkeä, tule nyt kiltti rakas auttaman. Sovittiin että menen viideksi. Egon, joka sijaitsee keskellä Karl Johania oli melkoisen seikkailun takana. Ajattelin että kyllä mulle tunti riittää helposti tuon matkan kävelemiseen (normaalisti tuo matka taittuu n.15 minuutissa). Halusin lähteä ajoissa että ehdin nähdä hiukan juhlahumua. MUN MATKAAN MENI PUOLITOISTA TUNTIA! Eli siis myöhästyin!  Ihan hullua!  Ja sitä kaaoksen määrää mikä siellä keittiössä vallitsi kun sinne asti pääsin. Kaikki hääräs kiireessä ja äkäsenä ympäri ämpäri, mielessä kävi jo heittää u-käännös ja juosta henkeni edestä! Kuitenkin jäin. Kaveria autetaan aina mäessä eiks je? Ja kuitenkin, olihan se mullekkin hyvä niin pääsin ajattelemaan muita asioita.

En ole elämässäni nähnyt niin monta ruoka-annosta kun sen illan aikana. Enkä hetkeen haluakkaan nähdä ainuttakaan Quesadillaa tai Tapas lautasta, niitä kun tuli muutama sataa rakennettua. Ilta kuuden ja 12 välillä en ehtinyt kertaakaan edes kissaa sanoa kun sai painaa kieli keskellä suuta, niin nopeasti kun vaan suinkin kykeni ettei asiakkaat joutuneet odottamaan ruokiaan kauaa.

Perjantai illan olin vielä auttamassa, ja lauantaina olikin Eonin miehitys taas täysi lukuinen niin sain heittää jalat ylös ja pysähtyä miettimään, miten paljon arvostankaan noita kokkeja kun ne jaksaa lähes joka viikonloppu tuota samaa rumbaa. Mä olin kahden päivän jälkeen niin väsynyt että nukuin melkeen 14 tuntia yhteen soittoon.

Nii.. ja jääkiekko, eipä päästy mitaleille tänä vuonna, mutta ihan pakko on myöntää että voitto meni ylivoimaisesti parhaalle joukkueelle. Venäjä oli ihan lyömätön tävä vuonna ja ansaitsivat voittonsa kyllä! Ja kun tärkeintähän ei ole kuitenkaan voitto, vaan se että Ruotsi oli tänäKIN vuonna huonompi x)

Ja jääkiekosta ihan vähän euroviisu juttuihin. Ehkä eka kerta mun elämässä kun missään lajissa toivon Ruotsille mitään hyvää, mutta se Ruotsin euroviisubiisi on ihan KÄSITTÄMÄTTÖMÄN kova! Voisin kuunnella sitä kyllästymättä päättymättömällä repeatilla! Tai niinhän sitä on jo tässä viikkoja kuunneltu, siitä lähtien kun se biisi julkisuuteen tuli. Laitan vielä sen tuohon loppuun, niin saa kaikki fiilistellä!

Ei kai mulla tällä kertaa muuta! Don't worry, be a little pöpi <3

PEACE

- P